Alla olevan blogin aihealue on taide ja tämä blogi joko päivittyy tai sitten ei, sen mukaan mistä tuulee ja riittääkö sanottavaa.
Kuva: omakuva, Sisäinen aurinko, öljyvärityö, 2009.
Suomessa kuvataiteilija saa huomiota lähinnä vain silloin, jos tekee taideteoksia valtaa pitävistä, kuten poliitikoista tai jotenkin muuten onnistuu provosoimaan taiteellaan. Tämä jättää paljon taiteilijoita yleisen huomion ulkopuolelle, mikä on surullista.
Minä olen käsityöläinen. Haluan tuntea ja haistaa oikean maalin, kun maalaan ja teen taidetta. Olen pettynyt digitaaliseen taiteeseen, jopa digitaaliseen maalaukseen, vaikka sillä keinoin sinällään voikin saada aikaiseksi värikkäitä ja muotokieleltään selkeitä teoksia. Digitaalinen taide ei voi koskaan korvata öljyvärimaalausta. Kuvien teko on...
Eivät nämä välttämättä esikuviani ole, mutta taiteilijoita, joista pidän: Merja Aletta Ranttila, joka on kuvannut onnistuneesti taiteessaan lestadiolaisuutta, tuota pimeää kulttuuria, josta itsekin olen lähtöisin. Johanna Oras, jonka värien käytöstä ja muotokielestä pidän. Kari Tykkyläinen, jonka Jumala varmaankin loi Pudasjärvelle pistämään...